Nyt tulee sitten piiiitkä postaus, eli asettele tassusi mukavasti pöydälle tietokoneen viereen, laita tyyny pepun alle, ja anna koirillesi muutama nami! ;)
Meillä oli kuulkaas sellaiset pikkujoulut viikko sitten. Meitä oli todella monta samanmerkkistä kaveria kuin me. Siis monta kymmentä kuulemma. Mut ja Aapelit laitettiin ensin sellaisen portin taakse, voitteko kuvitella!? Ensin oli jotkut näyttelytreenit, joihin me ei osallistuttu, katsottiin vaan kateellisena kun Risto sai olla siellä kaikkien kivojen tyttöjen kanssa :(
Näyttelytreenit piti Tiina Åkerblom, joka oli tosi kiva täti, se antoi mulle muilta salaa namia ;) Tässä Tiina näyttää muille mallia hänen koiransa, Arvidin kanssa.
Nämä oli Riston ensimmäiset näyttelytreenit, ja meitä kyllä vähän hävetti ja kauhistutti katsoa sieltä portin takaa. Ensin se ei meinannut millään malttaa kävellä nätisti, vaan oli kaikkien kanssa leikkimässä! Voi että meitä hävetti.. Tiinan neuvojen avulla mamma kuitenkin sai Riston kävelemään nätisti, ja okei, me oltiin vähän ylpeitä pikkuveikasta :)
Kun ne näyttelytreenit oli ohitse, meillä alkoi ne pikkujoulut. Mulla meinas ihan mennä pää pyörälle kun oli niiiiiin paljon kavereita! Jotku oli laittaneet ihan hatutkin, luojan kiitos mamma ei keksinyt tuota! Tässä kuvassa meidän pikkujoulukaverit Nappi ja Bertta :)
Ranskanbulldoggipipareita :)
Risto ja Helmi joutui jäähylle kans siksi aikaa kun alamaiset joi glögiä ja söi pipareita. Höpöksihän se niillä meni heti ku silmä välttää..
Maanantaina oli joulukuun ensimmäinen päivä ja me saattin avata ensimmäinen luukku meidän omista kalentereista! Iskä sanoi että ei ole mitään turhempaa kuin koirien joulukalenteri, ja mä otin kyllä siitä nokkiini (en ihan tiedä että mitä tuo ilmaisu tarkoittaa, olen vain kuullut alamaisten käyttävän sitä, ja sanovan että meillä ei edes ole nokkaa!). Näettekö miten loukkaantunut mä olen?!
No, onneksi mamma on reilu, ainakin joskus. Nimittäin me saatiin omat koirien suklaakalenterit meidän vakioherkkukaupasta Mustista ja Mirristä :)
Eikö enää yhtään?!
Aapeli ei tykkää noista joulukalenterin suklaista(voitteko kuvitella?!), niin se saa aina muuta herkkua kun me avataan kalentereita..tässä se sai makkaratikun.
Me ollaan tykätty tosi paljon noista poronsarvista mitä mamma osti meille pureskeltavaksi Mustista ja Mirristä! Me voitais syödä niitä koko ajan! Ja aika monet meidän kaveritkin on kuulemma käyneet ostamassa niitä :) me ei saada niistä oikein mitään hirveästi irti ja ne kestää toooosi kauan. Eikä ne sottaa, kun toi alamainen on aika tarkka siitä (heh, ai vitsi et mä nautin ravistaa lenkin jälkeen kuolat pitkin seiniä! Se mamman ilme silloin on kyllä yhden blogikuva arvoinen :D tai se kun se pesee sienellä meidän seiniä joka viikko.. ;) )
Mä olen meidän porukan vanhin, ja mun mielestä mun täytyy saada päättää mitä luuta syön ja milloin. Mä voin mennä ja ottaa Aapelin tai Riston luun jos niin haluan. Ainakin omasta mielestä. Mamma sanoi että niin ei voi tehdä, ja sanoin että pidä tunkkis stana (tämäkin on joku minkä olen joskus kuullut, en vaan tajua miksi ne sanoo luuta tunkiksi??). Näettekö miten mä loukkaannuin..näettekö??
Näyttelytreeneistä ja pikkujouluista kuvat otti Sofia Toikka, mammalla oli kuulemma meidän kanssa jo ihan tarpeeksi tekemistä.. miksiköhän..?!
-Banjo-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti